HYVÄSTI KESÄ, TERVETULOA SYKSY

Päivät menee yhdessä hujauksessa nykyään. Aamulla herätään ja sitten vessan, vaatekaapin ja meikkipöydän kautta eväiden tekoon. Aamupala naamaan ennen kuin lapset heräävät, sitten kiireellä muksuille vaatteet päälle, kamat kasaan ja kylmenevässä syysilmassa, aavistuksen liian vähissä vaatteissa, paahdetaan rattailla päiväkotiin. Muksut tarhan aamupalapöytään, itse juoksujalkaa bussipysäkille ja töihin.


Työpäivä menee kiireessä, asiakkaiden ongelmia ratkoessa ja välillä puhelinta vilkuillen, josko päiväkodista olisi soitettu, että nyt jompi kumpi lapsesta on kuumeessa. Sehän on se vitsaus, kun uudet lapset aloittavat ensimmäistä kertaa päiväkodissa, että sitten ensimmäisen puolen vuoden aikana sairastetaan kaikki mahdolliset flunssat ja seuraavaksi tulee sitten ne sairastamattomat rokot. Blogisähköpostia ehtii lueskella enää tauoilla, vielä kotona ollessa siihen oli aikaa koko päivä. Blogijuttuja ei juurikaan ehdi mietiskellä enää töissä ja suurimmaksi osaksi työpäivä menee ainoastaan niitä työtavoitteita tavoitellessa.

Seuraavaan lomaankin on vielä pitkä aika. Itseasiassa, sellaista ei ole edes suunniteltu eikä sen ajankohdastakaan ole mitään tietoa. Onneksi viikonloppuisin on tiedossa jotain pieniä hengähdystaukoja ja mukavia juttuja - nyt tulevana viikonloppuna esimerkiksi Habitare messut. Olin kuitenkin rahan ahne ja ilmoittauduin lauantaipäiväksikin töihin. Joten se siitä "rentouttavasta" kotiviikonlopusta. :D


Työpäivän jälkeen kiireellä kotiin, juna meni nenän edestä ja bussikin. Onneksi ei sada vettä. Koti tuntuu ainaiselta kaaokselta. Jos tavarat ovat oikeilla paikoillaan, niin sotkusta ja sekamelskasta ja liian vähäisestä vapaa-ajasta muistuttaa eteisestä kulkeutuva hiekka ja ruoan jämät syöttötuolien alla. Yhteistä aikaa lasten kanssa on tunti, ehkä kaksi. Sitten talo hiljenee, jompi kumpi nukuttaa lapset ja yleensä nukahtaa siinä samalla itsekin. Parisuhdeaika on sitäkin vähäisempää. Onko elämä tätä samaa vielä viiden vuoden päästä?

Silti tämä kaikki kai tuntuu nyt juuri siltä, kuin sen pitääkin.

PS. Postauksen kuvat siltä ajalta, kun mulla oli vielä aikaa. :) Lasiset polttimovaasit ja kuparin värinen kynttilänjalka saatu blogin kautta Puttipajalta. Riittäisipä luonnon valoa vielä töiden jälkeenkin kodin valokuvaamiseen. Kesä, nähdään sitten ensi vuonna! Nyt vaivutaan syksyn tunnelmointiin, sytytetään kynttilät ja yritetään iltaisin päästä sieltä lastenhuoneesta vielä teekupin äärelle sen jälkeen, kun lapset ovat käyneet nukkumaan.



8 kommenttia