Vuorten ja laaksojen sylissä kaukana
aukeaa muumien mukava maailma.
Entisten aikojen maa, satujen maa.
On muumien elämä suvea suloista,
talven he nukkuvat loitolla murheista.
Neulaset vain masussaan, ruokanaan,
ei sen parempaa.
Nuorempi reilu 1,5-vuotias Oliver istuskeli enimmäkseen rattaissa, mutta 3-vuotias Aada ravasi innoissaan Muumitalossa ja halaili Muumeja. Äidin lempparihahmosta Nipsusta taisi tulla myös tytön suosikki.
Pappa ei hatusta erkane ikänä,
laukku on mamma henki ja elämä.
Nipsu se on lääpällään kimmeltävään.
On keksijä Niiskulla nenällä kakkulat,
siskonsa otsalla kiehkurat hurmaavat.
Hemuli hamuaa vaan helmojaan ja kokoelmaa.
Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit.
Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi.
Hei muumit, hei muumit, hei muumit.
säv. P.A.L. Kartner, san. P.A.L. Kartner, suom. Jertta Ratia-Kähönen
Tänä kesänä saimme mukavia muistoja perheen kesken Muumimaailman reissusta. Muumimaailma oli sopiva paikka perheen pienimmille, eikä mitään ylenpalttista huvipuistomaista tyyliä ollut Muumimaailmassa havaittavissa, vaan paikka oli ihanan kotoisa ja juuri sellainen, kuin lapsuudestani muistin. Kiitos Naantalin Muumimaailmalle pääsylipuista, jotka saimme blogin kautta.
Ei kommentteja