HEI MUUMIT!

Vuorten ja laaksojen sylissä kaukana 
aukeaa muumien mukava maailma.
Entisten aikojen maa, satujen maa.

On muumien elämä suvea suloista,
talven he nukkuvat loitolla murheista.
Neulaset vain masussaan, ruokanaan,
ei sen parempaa.


Muumit käyvät pian talviunille, kun Naantalin Muumimaailma sulkee kesäkautensa ovet ensi viikon sunnuntaina eli 23.8.2015. Me pääsimme vierailemaan Muumimaailmaan heinäkuun puolivälissä hieman sateisena keskiviikkona. Päivä oli ihana ja molemmat lapset nauttivat päivästä ja muumihahmojen tapaamisesta. Lapset eivät ole kovinkaan paljon katselleet vielä Muumeja, mutta tunnistavat kyllä suosituimmat muumihahmot.

Nuorempi reilu 1,5-vuotias Oliver istuskeli enimmäkseen rattaissa, mutta 3-vuotias Aada ravasi innoissaan Muumitalossa ja halaili Muumeja. Äidin lempparihahmosta Nipsusta taisi tulla myös tytön suosikki.


Pappa ei hatusta erkane ikänä,
laukku on mamma henki ja elämä.
Nipsu se on lääpällään kimmeltävään.

On keksijä Niiskulla nenällä kakkulat,
siskonsa otsalla kiehkurat hurmaavat.
Hemuli hamuaa vaan helmojaan ja kokoelmaa.





Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit.
Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi.
Hei muumit, hei muumit, hei muumit.

säv. P.A.L. Kartner, san. P.A.L. Kartner, suom. Jertta Ratia-Kähönen

Tänä kesänä saimme mukavia muistoja perheen kesken Muumimaailman reissusta. Muumimaailma oli sopiva paikka perheen pienimmille, eikä mitään ylenpalttista huvipuistomaista tyyliä ollut Muumimaailmassa havaittavissa, vaan paikka oli ihanan kotoisa ja juuri sellainen, kuin lapsuudestani muistin. Kiitos Naantalin Muumimaailmalle pääsylipuista, jotka saimme blogin kautta.



HUONO KOKEMUS VANTAAN ASUNTOMESSUILTA

Meidän heinä- ja elokuun taite ovat olleet ihan superkiireisiä ja blogi on jäänyt hunningolle. Pahoittelen kovasti. Mulla olisi monta asiaa kerrottavana ja yritän nyt järjestelmällisesti aloittaa kesäloman tapahtumista. Kirjoitettavaa olisi häistä, kaverihäistä, kesälomamatkoista lasten kanssa, häämatkasta ja sen kommelluksista, lasten päivähoidon aloittamisesta ja omista työkuvioista! Aloitetaan nyt kuitenkin asuntomessuilla vierailusta.

Kävimme heinäkuun puolivälin jälkeen ennen häämatkaa Vantaan Kivistössä järjestetyillä asuntomessuilla. Asuntomessuille meno sujui joutuisasti, mutta pois lähtemisen kanssa tuli ongelmia. Meillä oli Pro Patiolta saadut kutsuvierasliput, joilla pääsi messuille ilmaiseksi sisään. Yhdeksän euron hintainen parkkilippu piti kuitenkin ostaa sisäänpääsyportilta. Messuille sisään mennessämme meidät ohjattiin suoraan sisäänpääsyportille ja parkkilippu jäi siinä rytäkässä ostamatta kojusta.


Kun olimme poistumassa messuilta viiden aikaan iltapäivällä, sisäänpääsyn yhteydessä olevia lippuluukkuja oltiin juuri sulkemassa, enkä saanut ostettua parkkilippua enää ulosmenon yhteydessä. Kojussa ollut työntekijä neuvoi meidät ostamaan lipun parkkialueelta, jossa parkkilippu oli muutaman euron kalliimpi, 11 euroa. Parkkialueelta messuille oli bussikuljetus, joten matkasimme bussilla takaisin parkkialueelle, jossa paikansin pienen lipunmyyntipisteen ja suuntasin sinne ostamaan parkkilippua.



Tähän väliin voisin mainita, että olimme matkassa kahden alle 3-vuotiaan lapsemme kanssa ja viiden aikaan iltapäivällä päiväunet väliin jättäneet lapset alkoivat olemaan jo melko äänekkäissä ja vauhdikkaissa tunnelmissa. Vasta parkkialueen lipunmyyntipisteellä selvisi, että parkkilipun voi tästä parkkilipun myyntipisteestä ostaa ainoastaan käteisellä eikä heillä käy mikään maksukortti. Meiltä kummaltakaan, mieheltäni tai minulta, ei löytynyt lompakosta käteistä rahaa tarpeeksi ja meidät neuvottiin palaamaan takaisin messualueelle messutoimistoon ostamaan parkkilippua. Siinä vaiheessa, koko päivän messuilla käveltyämme, en enää suostunut lähtemään bussimatkaa takaisin messualueelle kahden pienen väsyneen ja nälkäisen lapsen kanssa, joista toinen istuu vielä rattaissa. Mielestäni olisi myös ollut kohtuutonta odotuttaa lapsia ja toista meistä autosta istumassa, kun toinen olisi ajanut messubussilla takaisin messualueelle ja hakenut parkkilipun messutoimistosta ja sen jälkeen matkannut vielä takaisin parkkipaikalle, kun koko matkaan olisi mennyt reilusti yli puoli tuntia ja kaikilla alkoi olla jo huutava nälkä.

Parkkilipun myyntipisteestä ilmoitettiin sitten, että jos emme suostu lähtemään nostamaan käteistä rahaa juna-asemalta emmekä suostu matkaamaan takaisin messualueelle ostamaan lippua pankki-/luottokortilla, Vantaan kaupunki lähettää meille laskun pysäköinnistä. Meillä ei enää siinä vaiheessa ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ajaa ulos maksamatta parkkilippua ja parkkipaikan lipunmyyntipisteen työntekijä rustasi auton rekisterinumeroa ylös pienelle lapulle meidän ajaessa ulos alueelta.

Tuntuu älyttömältä, minkälainen vääntäminen asiasta saatiin aikaiseksi ja vielä typerämpää on, kuinka pienellä panostuksella asia olisi saatu hoidettua. Oliko liikaa vaadittu, että pysäköintialueelle olisi tuotu yksi langaton kortinlukija? Mietityttää myös, että olisiko 11 euron hintaisesta pysäköinnistä käteismaksun jälkeen saanut edes kuittia. Kävimme seuraavana päivänä Naantalissa Muumimaailmassa ja siellä kahdeksan euron hintaisen parkin maksaminen onnistui hienosti langattomalla kortinlukijalla suoraan parkkialueella seisoneelle työntekijälle.

Sitten positiivisempiin asioihin ja itse asuntomessujen kohteisiin! Asuntomessujen kohteet olivat yleisesti todella kiinnostavia ja olisin halunnut kiertää useammankin kohteen, jos lapset eivät olisi olleet mukana hidastamassa sisustushullun matkaa. Trendinä huomasin useammassa kohteessa verhottomuuden. Isot avarat ikkunat (naapuritaloihin) toivat avaran ilmeen auloihin ja huoneisiin ja itsekin mietin, pitäisikö ottaa verhot pois olohuoneesta vähäksi aikaa testimielessä! Lastenhuoneet oli myös sisustettu ihanilla väreillä ja etenkin kohteessa 31 Lammi kivitalojen Casa Del Limonissa lastenhuone oli todella suloinen!




Myös rouheaa paljasta betonipintaa oli käytetty useissa kohteissa ja puun eri sävyjä ja värejä oli yhdistelty kauniisti puhtaan valkoiseen. Nämä kohteet olivat erityisesti omaan mieleeni. Myös mustaa oli tuotu pieneksi särmäksi tuomaan ryhtiä muuten maanläheiseen ja vaaleaan sisustukseen.








Kiitos vielä Pro Patiolle messulipuista, joka ei siis ollut millään tavalla osallinen Vantaan kaupungin parkkilippuepisodiin. Nyt vain odotellaan sitten Vantaan kaupungilta laskua. Mietiskellään tässä, että tuleekohan sieltä 11 euron parkkilippumaksu vai 60 euron pysäköintivirhemaksu? Muistakaapa siis ensi vuoden asuntomessuilla käydessänne varata tarpeeksi käteistä rahaa, sillä monet myyntipisteet messuillakaan eivät tarjonneet mitään muuta maksuvaihtoehtoa.